Mitä Ajattelet?

Suosikin Facebook-päivityksissä on sama juttu.

"[Suosikki] haluaa tietää, milloin olet viimeksi kohdannut epärehellisyyttä joko valehtelemalla itse tai joutumalla huijatuksi?"

Moi.

Mulla on nälkä, mutten tiedä söiskö vai ei. Hahhah.

"Mikä sana on 'nämät'?"

alkaa olla hiukan kiire ton äikän kirjallisuus työn kanssa vaikka tekstii onkin jo monta sivua. miten mää kaiken muka ehin? jotenkin mää aloin kuunteleen sitä Fran Pereaa. kummaa...

Asd.
Sanoin tolle etten pidä siitä sillai.
JA NYT SILTI TUNNEN MUSTASUKKAISUUTTA KU SE SELITTÄÄ.

Tää on Nikin ja Maken syytä waaaaaah.

Nytten pitäs olla koulus soittokokeessa, mut oon koton 39 asteen kuumeessa. Ihanaa -.-

On tää niin kivaa.

Hmm.. Pitäs vielä mätääntyä täällä tietotekiinkan tunnilla.. Matikan tunnissaki oli jo tarpeeksi kitumista.. Ja inhoon sitä ku mun silmät vuotaa koko ajan ja meikit on sit päin helvettiä..
Mut onneks mulla loppuu tän tunnin jälkeen ja meen kattoon mun serkun keikkaa. : ))

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!

Uskotteko kun sanon että meni espanjan koe hiukan penkin alle?

Voi hyvä luoja haluatteko kuulla millaisen aineen kirjoitin? VOI HYVÄ LUOJA. Otsikko oli Prinsessa Ruusunen, ja arvatkaa mistä mä kirjoitin? MÄ KIRJOITIN JOSTAIN VITTUSAATANAN TYTÖSTÄ JOKA OSTI TORILTA PORKKANOITA JA TEKI RUOKAA NIISTÄ JA SITTEN SILLE TULI MAHA KIPEÄKSI JA SE MENI NUKKUMAAN JA NÄKI UNTA SINISISTÄ JA PUNAISISTA PORKKANOISTA JOTKA TANSSI JA LAULOI SEN YMPÄRILLÄ JA SE TYTTÖ OLI ONNELLINEN KOSKA NE PORKKANAT OLI SEN YSTÄVIÄ JA SITTEN SE HERÄSI JA SANOI POIKAYSTÄVÄLLEEN ETTEI ENÄÄ IKINÄ SYÖ PORKKANOITA.

VOI HYVÄ LUOJA, SEN AINEEN OSUUS KOKEESTA OLI NELJÄKYMMENTÄ PISTETTÄ! NELJÄKYMMENTÄ! N E L J Ä K Y M M E N T Ä ! ! !

VOI EI!

Mä kyllä kirjoitin sinne loppuun, että anteeksi, mutta kun en ymmärtänyt otsikkoa :< Olisihan se periaatteessa ollut pääteltävissä, La Bella Durmiente, ja itse asiassa mä tulin ajatelleeksikin sitä, mutta sitten siinä tehtävänannon vieressä oli sellainen hämäävä kuva jossa oli joku muija joka katseli itseään taskupeilistä ja siinä vieressä seisoi sellainen nörvä jätkä, ja mulla meni pasmat ihan sekaisin ja sit mä ajattelin että joo ihan sama, ei mulla kumminkaan olisi edes Prinsessa Ruususesta kertovaan aineeseen tarvittavaa sanastoa hallussa ja sit mä jotenkin ajattelin että durmientehan voisi tarkoittaa vaikka unta, siis että se näki kaunista unta, JA VOI HYVÄ LUOJA, MINUN KÄSITYKSENI KAUNIISTA UNESTA ON TANSSIVAT PORKKANAT VOILUOJAVOILUOJAVOILUOJA MITEN MUA NOLOTTAA.

Mä en voi ikinä hakea sitä koetta takaisin ;__; Paitsi että mulla on sen saman opettajan espanjankurssi ensi jaksossakin ;__; Apua pitäisikö mun suosiolla lopettaa koko kielen lukeminen.

Järjestyshäiriö on hemmetin vaikea kirjoittaa. Siitä tulee aina joku Järjestyrhöiriö tai Järjestyshäriö tai Järjestystöhiriö tai ihan mikä tahansa muu paitsi ei Järjestyshäiriö.

Voi ei.

Mua hävettää ihan oikeasti.

Jumankauta täähän on paljon parempi mitä mä odotin!

Piti vaihtaa salasana. Tiedä sitten, oliko entisessä kirjoitusvirhe.

Prkl.

Laa laa laa laa laa, laa laa, laa laa.

Tajusin eilen, millainen valttikortti venäjän kieli oikeasti on tai voisi olla. Olen törmännyt siihen vapaa-ajallani kolmesti ja huomannut, että onhan sen ymmärtämisestä hyötyä! Sääli vaan, etten tiedä, jaksanko oikeasti opiskella sitä. Voisihan sitä ottaa saksan vastapainoksi, mutta ne ovat niin erilaiset ja... Toisaalta mitä väliä sillä on?

No seichas ja dumaju, chto mnje nado izuchat biologiju.

Okei, myönnän.

Se on ihana. Ja mä pidän siitä.
Se on lumoava.
Se osaa murtaa mun sairaalloisen ylpeyden ja se saa mut olemaa egoilematta.


Silläkö mut saa?

euron juuston t ja o tulee jarmon nenästä D:

"Puhun suomea ja vieläpä eri tahtiin huulteni liikkeiden kanssa" EIIIIIIIIIIIIIIIIIII NAURAN TUOLLE LOPPUELÄMÄNI.

Tai ainakin mainoskatkon loppuun asti.

Katon Salkkareita, mitä ihmettä.

Onhan se tavallaan ihan imartelevaa, että joku on kiinnostunut musta, mutta jostain syystä se saa mut vain tuntemaan itseni rumaksi.

En tiedä. Jotenkin kiusallista ajatella, että joku on kiinnittänyt muhun huomiota.

Ja siis joo, voisi melkein kuvitella, että mä olisin edes jollain tasolla ilahtunut, kun joku yrittää lähestyä mua. Varsinkin, kun se joku ei ole ollenkaan hullumpi tyyppi. Mut mitä mä teenkään? Kyllä, mä päätän ahdistua.

Siis kun. Mä olen niin tylsä. Oikeasti. Mulla ei ole mitään sanottavaa mihinkään, en ole erityisen teräväpäinen, enkä varsinkaan hauska. Olen hiljainen. Sellainen sivustaseuraajatyyppi. Seinäruusu. Syrjäänvetäytyjä. Omissa oloissaan viihtyvä. No, nysvä. Voi olla, että ujous on saanut mut näyttämään kiehtovalta, kun ei kukaan oikein tiedä musta mitään, mutta heti jos mä tutustuisin johonkin, kävisi ilmi, millainen mä oikeasti olen. Ja sit jos se käy ilmi, mulla ei ole enää edes sitä perkeleen salaperäisyyden verhoa vaan mä olen vain... niin, tylsä.

Ja sitä paitsi mä paisuttelen tätä juttua. Koska oikeasti ei ole edes mitään juttua. Mulle pienetkin jutut vain ovat isoja, ja siksi musta kannattaisikin pysytellä erossa.

Enkä todellakaan tiedä miksi mä kerron tätä tänne. Tai ylipäänsä näitä juttuja joita kerron. Tiedättekö, mä olen vakavasti alkanut kyseenalaista koko tätä ihii meidän ihku Suosikki-yhteisö -juttua, koska mitä vitun järkeä siinä on? Sekin kun tää paikka perustettiin ja tänne kaipailtiin ihmisiä ja sit oltiin sillei jee jee säkin tulit, ja sä ja sä, niin mitä sekin oikein oli olevinaan? Se muistuttaa melkein sitä, kuin me pidettäisiin toisistamme, mutta kun käsittääkseni muakin kaivattiin tänne vaikken mä edes tunne täältä ketään, joidenkin kanssa olen sanasia vaihtanut, mutta suurimman osan kanssa ihan kuin en olisi ollut oikeastaan minkäänlaisissa kosketuksissa. Ja miten olisinkaan? Mähän käytän tätä sivustoa pääosin juuri kirjoitellakseni pois mielestäni näitä näennäisen turhia vuodatuksia/satunnaisia faktoja/tunnetiloja/ihan mitä tahansa, joiden ei ole ehkä tarkoituskaan olla kiinnostavia muista kuin minusta itsestäni, ja vain satunnaisesti tulen täällä keskustelleeksi tai vaihtaneeksi ajatuksia, koska se nyt ei tunnu olevan tän jutun henki, joten miten ihmeessä kukaan oikein voi kaivata mua tänne? Mä en millään jaksaisi uskoa, että ketään mun randompostailut niin hirvittävästi kiinnostaisivat. Onko kyse sitten vain siitä, että tätä joukkoa yritetään pitää edes joten kuten joukoksi kutsuttavana haalimalla mukaan kaikki mahdolliset jäsenet, vai siis mistä?

Joo huomannette, mua vähän risoo koko tää yhteisöhärpätys. Ja siis ei, en kiellä yhteisön olemassaoloa, varmasti te tunnettekin kuuluvanne siihen kun pidätte yhteyttä tän sivuston ulkopuolellakin ja kaikkea, tai jos ette pidä ja silti tunnette kuuluvanne, niin sekin on ihan okei, kiellän ainoastaan itse kuuluvani siihen. Sillei. En osaa mieltää olevani osa jotakin yhteisöä, jos mun ainoa linkki siihen on se, että mä satun käyttämään jotain tiettyä nettisaittia, jolla sielläkin keskustelen lähinnä itseni kanssa.

Ja ei, en sitten kerjää sääliä enkä halua tunkea ympyröihinne, en oikeastaan halua kenenkään edes vastaavan tähän enkä nyt ole ihan varma tuliko tähän mitään päätä tai häntääkään, en jaksa lukea tätä läpi. Kunhan ihmettelen, ja nyt on vähän sellainen olo, että tekee mieli saada todisteet väärin lasketuista ainesosista esille.

Niin ja tiedän kyllä voivani painua vittuun jos kerran ottaa vaikeasti.

Ja ihan sama tiedän että kirjoitin liian pitkän viestin mut yrittäkää kullat kestää.

Ai niin mun piti tarinoida jostain ihan muusta. No jaa. Eipä kai mulla paljoa enää olisi ollut lisättävää. Ehkä hiukan vielä itsesäälissä pärskimistä ja sensellaista, mutta ei mitään suurempaa.

Paitsi ehkä se, että on persiistä että ajattelen sitä - juttua - koko ajan. Siis kun. Mä en ole tässä se joka on ihastunut.

Mikä on sikäli ihan merkittävää sekin. En ole ollut ihastunut sen jälkeen kun ihastukseni alkoi seurustella tuossa... no en nyt muista milloin, mutta ihan hyvä tovi sitten, joka tapauksessa.

Jotenkin meen nykyään asenteella että vitut eikä siinä sitten oikein tule ihastuttua kehenkään.

Niin ja sitäkin täytynee vielä korostaa, että ei kukaan ole minuun ihastunut.

Mutta jaa, painun nukkumaan, koska mä olen nykyään kunnon ihminen.

Iskä sanoi että mä voin muuttaa takaisin kotiin jos täällä asuminen stressaa mua, ja ohikiitävän hetken mä olin ihan varma että se on käynyt stalkkaamassa mua. Mut ehkei se. Ja jospa se ei löytäisi tännekään.

Alan kyllästyä kauhuleffoihin. Aina kun kuulen jostain leffasta joka on muka kamalan pelottava, niin sitten se onkin tylsä. Paranormal Activity on tästä hyvä esimerkki. En kyllä tajunnut edes koko elokuvan ideaa. Joskus aikaa sitten katsoin ensimmäisen Saw:n. Sen jälkeen en ole jatko-osiin koskenut. Mielestäni se oli tyhmä. Tylsä. Liian pitkä. Tietysti onhan siinä se yököttävä kohta jossa se toinen heppu sahaa hullunkiilto silmissään jalkansa poikki. Mitään muuta siinä ei sitten oikeastaan ollutkaan.

Mielestäni elokuvasta tekee pelottavan sen tunnelma, eikä se että otetaan moottorisaha ja pistetään kaikki halki poikki pinoon ja verta lentää kamalasti ja kaikki kirkuu. Tietysti sekin kuuluu kauhuun, mutta jos siihen ei saada sitä pelon ja epätoivon ja hulluuden tunnelmaa mukaan niin se ei mielestäni toimi. Piste. Tämän takia kai petyin Uinu, Uinu Lemmikkiini. Olin aikaisemmin lukenut Stephen Kingin samannimisen kirjan johon leffa perustuu. Kirjassa oli mahtava hiipivä pelon tunne ja aina ei tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Se on juuri se mistä minä tykkään. Leffa ei päässyt läheellekkään sitä. Johtuiko näyttelijöistä? Ehkä. Mutta se hiipivä pelon tunne on mielestäni se kaikkein karmivin. Tähän vaikuttaa paljon musiikki ja tietysti hyvät näyttelijät. Ehkä siksi tykkään Hohdosta. Vertahan siinä ei lennä paljonkaan, mutta tunnelmalla ja musiikilla siitä on saatu todella karmiva. Tähän kun lisätään Jack Nicholson (maailman paras näyttelijä) ja muu cast +tietysti unohtamatta Stanley Kubrickin loistavaa ohjausta, niin lopputulos on hyytävän mahtava klassikko.

Olen tässä muutenkin nyt katsellut näitä klassikko kauhuleffoja ja tullut siihen tulokseen, että vaikka ne ovat tehosteiltaan ja sen semmoisilta kökköisempiä, niin ne ovat silti pelottavampia. Hohto, A Nightmare On Elm Street, Manaaja, Halloween, Friday the 13th, Alien, The Silence of the Lambs jne. jne. Oikeastaan vaan muutama uudempi leffa on saanut minut pelkäämään. The Ring, eka varsinkin, on yksi näistä. Katottiin kaverin kanssa ja pelättiin. Eilen katsoin ihan hetken mielijohteesta sellaisen leffan kuin Session 9. Loistava esimerkki siitä miten myös lavasteilla voi saada aikaan pelottavaa tunnelmaa. Leffa alkoi vähän hitaasti, mutta lopussa olin ihan paniikissa. Kädet tärisi koko loppu päivän. Ihmismieli on jännä juttu. Vanhassa mielisaaralassa se sekoaa . Session 9 on todellakin aivan liian aliarvostettu kauhuleffa.

https://www.youtube.com/watch?v=LsxkRNvEbhM&feature=related

Anteeksi. Oli pakko.

huoh tuli paha mieli tuosta.

Kuuntelutopic jumittaa...

Pitää varmaan vaihtaa biisiä.

Oli ihan hirvee kriisi että minkä biisin laitan tohon kuuntelutopiciin.. Päädyin sitten turvallisesti Negativeen..